Melontaretki Aurajoella ke 19.6

Menimme porukalla melomaan ja ihailemaan Aurajoen maisemia jokiperspektiivistä.
18 henkilöä osallistui tapahtumaan.

Tästä se alkaa, suunta yläjuoksulle

Pian kanootit lipuivat horisonttiin

Hienot maisemat

Hyvinhän tämä sujuu  🙂

Törmäyskurssilla

Huh huh läheltä piti

Aurajoki on aika leveä, ainakin kanootista katsottuna 😉

Kauniita rantamaisemia ihanassa poutasäässä

Melkein kotisatamassa, kaikki kiva lopuu aikanaan

Loppuyhteenveto: Hyvinhän me selvittiin vaikka välillä oli pieniä ohjausvaikeuksia ja selän jäykistymisestä aiheutuneita ongelmia 🙂

Kiitos kaikille osallistujille ja Padollan henkilökunnalle. PS Myllärintuvassa tarjoillaan erittäin hyvää kahvia monella eri tavalla ja ihania kahvileipiä.

/ Pekka

Tutustuminen Soomaan luontoon alkoi oppaan pienellä yleiskatsauksella

Soomaan maastoon on tehty todella esteetön ja turvallinen reitti

Pieni sade ei haitannut kulkemistamme, mutta vesipisarat linssissä näkyvät kuvissa

Tässä me olemme kaik yhes koos

Tähän ei olisi mitään asiaa ilman pitkospuita

Suon reunalla oli myös erittäin vehreä ja vihreä kävelyreitti

Nämä pitkospuut johtivat majavien asuma-alueelle. Huom kyllästetty materiaali, jonka päällä on metalliverkko estämässä liukastumisia. Tämä on tehty kovaan käyttöön ja kestämään.

Majavat ovat omineet tämän alueen

Tämäkin puu on tarkoitus kaataa

Tässä on jo pato syntymässä

Näin se käy

Uutta suota syntyy koko ajan lisää

Kävimme myös Halingan Automuseossa

Näyttelyssä oli myös länsimaisia kaunottaria

Vanhoissa autoissa on paljon upeita yksityiskohtia

Kävimme tutustumassa aallonmurtajaan

Aallonmurtajalle johtavan polun alkupäässä on M/S Estonian muistomerkki

Tervise Paradiis superior-lk huoneen parvekkeelta oli upeat näkymät

Matkalle osallistui 10 luonnonystävää. Kiitos jälleen upealle porukalle, joka lähti ennakkoluulottomasti tälle erilaiselle Baltian matkalle, jonka pääkohde oli luonto.

/ Pekka

Koulutustapahtuma, jossa käsiteltiin navigaattorin ja kännyköiden käyttöä maastossa liikkumisen apuvälineinä. Tapahtumaan liittyi käytännön harjoituksena noin 3 tuntia kestävä retki Marttilan eräreitistöä mukaillen. Tukikohtanamme oli Huhtaanmaja, jossa myös  osa porukasta saunoi ja yöpyi.

Aloitimme lauantaina klo 10 kahvin ja voileipien voimalla.

Teorian opiskelussa oli aluksi tietokoneille tyypillistä sähläystä, koska eri merkkisiin ja tyyppisiin kännyköihin piti saada ladattua karttaohjelma ja kartta, joka toimii myös ilman matkapuhelinverkkoa. Innokkaalla puurtamisella saimme ”riittävän” monta kännykkää toimimaan halutulla tavalla ja pääsimme itse asiaan.

Parin tunnin teorian jälkeen menimme metsään kokeilemaan miten opit toimivat käytännössä. Mukana oli 9 erähenkistä reippailijaa, joita eivät liukkaat pitkospuut ja juuri sulava suomaasto pelottaneet. Noin klo 17 suunnistimme takaisin majalle saunomaan ja ruokailemaan.

Iltaa vietettiin perinteisen tavan mukaisesti hyvässä seurassa seurustellen. Tällä kertaa vietimme tunnin myös ihan pelkässä kynttilänvalossa, jotta maailma pelastuisi.

Innokkaimmat jaksoivat jatkaa retkeilyä vielä seuraavanakin päivänä melkoisesta lumisateesta välittämättä 🙂

Kiitoksia kaikille osallistujille !  Aivan loistavaa sakkia, joiden kanssa kaikki asiat hoituivat.

Hienoa 🙂
/ Pekka

Paikka: Varsinais-Suomen Auto-Center Oy 
Osoite: Allastie 2, 21200 Raisio

Ennen kokouksen alkua Varsinais-Suomen Auto-Center Oy:n johtaja Tiitus Unhola kertoi meille autokaupan nykytrendeistä. Pääasiallinen viesti oli, että hybridi on tällä hetkellä halutuin vaihtoehto ja kaikki valmistajat panostavat tähän tekniikkaan, vastaavasti diesel-henkilöautojen kehitys on käytännössä loppunut, sähköautoja kehitetetään, mutta niiden yleistyminen on vielä hidasta.

Kokouksessa hyväksyttiin

• Toimintasuunnitelma 2019  klikkaa tästä
• Talousarvvio 2019 klikkaa tästä
• Jäsenmaksuksi 2019  10€

Kokouksessa valittiin johtokunta ja puheenjohtaja sekä varapuheenjohtaja vuodelle 2019

• johtokunta: Anne Kuparinen, Marianne Spinner, Ulla Lehto, Ilona Koivunalho, Eero Vainio, Teppo Lunnas, Jukka Tappola ja Aulis Suominen
• puheenjohtaja: Pekka Lainio ja varapuheenjohta Sirkka-Liisa Kavén

Todettiin, että vuoden 2019 ruskamatka on järjestyksessään 30. Tämän vuoksi perustettiin Juhlaruskatoimikunta, jonka tarkoitus on kerätä ideoita ja suunnitella vuoden 2019 ruskamatkan ohjelma ja toteutus niin, että kyseessä on tavallista juhlavampi ja monipuolisempi ruskamatka. Toimikunnan kokoonkutsujaksi valittiin Eero Vainio ja pyydettiin halukkaita ilmoittautumaan hänelle.

Ruskaretkemme kuvauksen saat auki klikkaamalla tästä

Tässä vaellusryhmän seikkailun kuvia:

Tankavaaran kultamuseon pihalla on kullanhuuhtojaa esittävä patsas

Oppaan johdolla saimme paljon tietoa Lapin kullanhuuhdonnasta

Suurimpien Lapista löydettyjen hippujen jäljennöksiä

Maailman suurin ”hippu”  noin 70kg

Vaellusryhmä rinkkoineen irtaantui omille ”teilleen”  Aittajärven parkkipaikalla

Tästä se alkoi, Suomujoki siintää jo taustalla

Maisemat olivat upeita alkumetreiltä alkaen

Pieni tarkistus ”onko vielä pitkä matka ? ”

Reippaasti eteenpäin

Pienikin virtavesi näyttää kauniilta

Laskeva aurinko värittää maisemaa

Snellmannin maja on korkealla hiekkatöyräällä, josta avautuu hieno jokimaisema

Siinä se on, Snellmannin maja; ensimmäisen päivän etappi on saavutettu. Teltat pystyyn ja makkarat esiin. Majaankin pääsi pari henkilöä majoittumaan siellä jo olevien lajitoveriemme seuraksi.

Aamuaurinko kuulsi kivasti puiden lomasta kun lähdimme toisen päivän taipaleelle

Kaatuneet puut olivat muodostaneet lähes valmiin laavun

Lapin jokimaisema on aina yhtä kiehtova kokonaisuus

Pieni vaatteiden vähennys- ja verryttelytauko

Ihminen ei ole tätä kiveä maalanut, vaan luonto, kyseessä on monien eri jäkälälajien muodostama taideteos

Rauhoittava soliseva näkymä, josta nautimme vasta kun kaikki olivat sevinneet onnellisesti toiselle rannalle, kiveltä kivelle varovasti etemällä.

Jälleen luonnon omaa designia

Tässä kohtaa Muorravaarakajoki yhtyy Suomujokeen. Taustalla näkyy Jyrkkävaara, jonne meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kavuta. Olimme kuitenkin päättäneet muuttaa reittiämme turvallisuussyistä vähän helpommaksi, joten tuon edessä näkyvän kivikkoisen veden ylityskin jäi tällä kertaa tekemättä.

Suomun vesi on ihan joumakelpoista ja todella kirkasta… ja raikasta.

Muutetun reittimme toisen päivän etappi, Harrimukan laavu, saavutettiin hyvissä ajoin ja hyvässä kunnossa. Tämä näkyy myös kuvasta 🙂

Koska päivää ja voimia oli vielä paljon jäljellä, lähdimme tutustumaan läheiseen talousmetsään. Alkumatka kuljettiin hienoa polkua Harrimukanjärven rantatöyrään päällä.

Tämä ei ole vaeltajien jäljiltä vaan talousmetsään liittyvän toiminnan tulosta

Täältä on isot puut kaadettu ja odotellaan uusia tukkeja kasvaviksi noin 70-100v aikana

Heikki tuntee nämä maisemat kuin omat taskunsa ja jakoi tietoa meille muillekin

Palatessamme poimimme mukaan vähän polttopuita, koska laavun puuvaja oli lähes tyhjä

Totivesi lämpesi nopeasti näilläkin puilla

Nakkimestarin pata valmistettiin perinteiseti trangioilla

Illalla paistettiin vielä räiskäleitä aidolla voilla, koska se on osoittautunut parhaaksi

Kolmas vaelluspäivä käynnistyi Suomujoen yli kahlaamalla. Vettä oli paljon, noin metrin verran, mutta se ei ollut niin kylmää kuin olimme odottaneet. Ari ja Heikki olivat edellisenä päivänä uhrautuneet ja kahlaneet jokea ristiinrastiin etsien matalinta ja parasta ylityspaikkaa, sekä pingoittaneet vielä turvanarun puiden väliin, joten saatoimme kahlata turvallisin mielin.

Kaikki onnellisesti toisella rannalla ja matka jatkuu 🙂

Naavahan on merkki siitä, että ilma on puhdasta ja metsä voi hyvin

Luonnon kaunis ”taulu”

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kulkea 🙂

Kännykkä tietää missä ollaan

Suomujoessa on myös virtaavia paikkoja, joista ei kannata koettaa kahlata

Mutta ne ovat kauniita katsella

Suorastaan jylhiä

Polku jatkuu …

Puuruskaa

Alkavaa maaruskaa, ihania väriyhdistelmiä

Säiden haltija pakotti meidät vähentämään vaatteita 😉

Viimeisenä päivänä teimme vielä pienen maastokierroksen Suomun toisella rannalla ja totesimme maisemat yhtä kauniiksi sieltäkin katsottuna

Käväisimme taas vähän talousmetsän tuntumassa ja silmiimme sattui erikoinen mänty

Heikillä on luonnon siisteyden vaaliminen veressä ja hän keräsi tältäkin pieneltä lenkiltä pussillisen luontoon kuulumatonta tavaraa. Heikin ilmeestä voi päätellä mitä mieltä hän on niistä, jotka eivät ymmärrä luonnossa liikkumisen perusasioita.

Tämä retki oli pieni matka kartalla, mutta meille mukana olleille se oli suuri kokemus, joka antoi voimaa ja positiivisia tunteita. Kyllä kannatti olla mukana 🙂

Kiitos taas koko porukalle, myös sunnuntairyhmäläisille, meitä kaikkia tarvitaan  !

/ Pekka

Menimme kimppakyydeillä Luontokeskukseen Matildajärventie 84. Mukaan tuli 9 reipasta osallistujaa. Luontokeskuksen kahviossa nautittujen kahvien jälkeen jaoimme eväskuorman mahdollisimmaan tasapuolisesti kaikkien kannettavaksi ja tankkasimme vesipullot. Pienen palaverin jälkeen  päätimme muuttaa reittiämme siten, että Matildanjärven kiertämisen asemesta menimmekin Puolakkajärven rannalla oleville Teerisaaren ja Endalin laavuille, koska järven kiertämisen loppumatka on osittain tien reunalla kävelyä ja halusimme olla metsässä.

Patikoitavaa kertyi noin 8 km

Suurin osa matkasta kuljettiin pitkospuilla, joiden kunto oli aika huono ja pinta oli paikoin erittäin liukas, vaikka sää suosi meitä niin, että emme joutuneet kulkemaan sateessa. Pieniä lipsahduksiakin sattui, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut.

Endalin laavulla löysimme polttopuiden joukosta mielenkiintoisen oksanreikäpalikan, josta jokainen pystyi ”näkemään” oman kuvansa

Kaikki pääsivät kuvaan

Kuollut puukin on kaunis, kun sitä katsoo oikeasta kulmasta

Paluumatkalla otimme myös perinteisen ryhmäkuvan

Jälleen yksi hieno patikkareissu, josta jäi kivat muistot 🙂

Kiitos kaikille !

/ Pekka

Kohteenamme  olivat:

• Luolavuori

• Pirunpesä

• Tummamäen louhos

• Härmälän rotko

Kaikista kohteista saat lisätietoa klikkaamalla lihavoitua nimeä ensimmäisessä kuvatekstissä.

Tästä se alkoi. Nyt ollaan jo Luolavuoren pääluolan eteisessä.

Eteisestä eteenpäin on aluksi aika ahdasta ja ohjeet ovat ihan hyvä juttu 😉

Aika pienen aukon kautta piti uskaltaa pudottautumaan luolan saliin.

Mutta täällähän on tilaa suorastaan ”ruhtinaallisesti”

Toisessa salissa oli jopa ”penkkejä” 🙂 Mutta kännykkä ei enää löytänyt verkkoa 🙁

Mutta kuvan sillä kyllä sai otettua.

Aika mielenkiintoisen näköistä pintaa noissa Luolan seinämissä.

Ihan mukavaa tämä seikkailu kiven sisässä 🙂

Luolavuoren jälkeen tutustuimme Turun lentokentän läheisyydessä Aerotien varrella olevaan pirunpesään, joka on komea haljennut siirtolohkare, joka joskus kantaa myös nimeä ”halisvaha”

Pesän ympäristö on aika pirullisen näköistä maastoa

Pirunpesän jälkeen ajoimme Vehmaalle Tummamäen vanhalle louhokselle

Koska olimme ”tilanneet kauniin ilman” saimme nähdä vanhat louhosmontut todella upeassa valaistuksessa.

Jätekivistä kootut ”rääpekasat” muistuttavat lähinnä linnan muuria.

Jätekasan päältä avautuu hienoja maisemia joka suuntaan

Koska louhoksessa on noin 30m vettä, sinne voi turvallisin mielin hypätä, pää ei taatusti osu pohjaan 😉

Tummamäen luontopolun varrella on myös todella wanhoja puita. Tämän kilpikaarnamännyn ikä on ainakin 150 vuotta.

Kierroksemme päätteeksi paistoimme makkaroita ja keittelimme perinteiset nokipannukahvit.

Tummamäen jälkeen poikkesimme vielä kotimatkalla Maskussa Härmälän rotkoa ihastelemassa.

Pystysuoraa seinää on noin 20 metriä ylöspäin !

Rotkon yläreuna on vuoren päällä ja sieltä avautuvat komeat maisemat, varsinkin tällaisella ilmalla 🙂  Huomaa upeat pilvet.

Tämän lähemmäs 20m suoraa pudotusta ei haluttanut mennä 😉

Osallistujia oli vain 5, vaikka FB-sivulla kiinnostuneita oli 50 🙁   Onneksi hankin kahvit ja makkarat vasta kun todellinen määrä oli valjennut.

Kiitos kaikille mukana olleille ja erikoiskiitos Heikkisen Ilkalle, joka otti nämä hienot valokuvat ja rohkaisi minua pudottautumaan Luolavuoren syvyyksiin. Kiitos myös Mäkisen Markulle kiinnostavasta ja asiantuntevasta opastuksesta Tummamäen louhoksella.

Hieno reissu jälleen kerran 🙂

/ Pekka

Tänne olimme menossa

Matkaa on niin paljon, että rauhallisesti puksutteleva M/S Kökar tarvitsee siihen lähes 6 tuntia

Aurinkokannella oltiin hyvällä tuulella valmiina lähtöön klo 9:30

M/S Kökar puksutteli kiireettömästi Loistokarin ohi ihanassa auringonpaisteessa

Kuuden tunnin merimatka on takana ja pian ollaan perillä

Maihinnousu on tapahtunut onnistuneesti

Tästä alkoi saareen tutustuminen

Utössä ollaan luonnonystäviä 😉

Paikallinen Supermarket, joka toimii myös postina

Auringonpaisteessa odoteltiin kaupan aukeamista

Teimme opastetun kierroksen saarella. Oppaanamme oli paikallinen asukas Martin Öhman

Kiipesimme ”majakkamäelle”

Mäen päältä avautui hieno saaristomaisema. Täällä asuu ympäri vuoden noin 40 ihmistä ja kesällä yli 100, koulussa on 8 oppilasta.

Paikallisen oppaan seurassa pääsimme tutustumaan majakkaan myös sisäpuolelta

Majakan eteisessä on taulu, jossa vanhat majakat ovat korkeusjärjestyksessä

Majakan sisällä kolmannessa kerroksessa on Utön vanha kirkko

Katossa roikkuva ”punnus” on vanhan majakkakoneiston ”voimanlähde”, joka pyöritti aikonaan valolaitetta. Majakanvartijan tehtäviin kuului huolehtia punnuksen veivaamisesta ylös parin tunnin välein.

Majakalta siirryimme tutustumaan saaren uuteen kirkkoon


Kirkon kymmenhaarainen kynttelikkö symboloi Park Victory:n haaksirikossa jouluna 1947 menehtyneitä merimiehiä, jokaisen menehtyneen muistolle on oma kynttilä

Lähdimme yöllä katselemaan maisemia ja nauttimaan Utön ainutlaatuisesta ilmapiiristä

Kuu loisti kilpaa majakan kanssa

Vaikka sotilastoiminta loppui Utössä jo 2005 ihan kaikkialle ei vieläkään ole lupa mennä

Utön juhannussalko oli jo vähän kuivuneen näköinen


Onnistuimme vielä näkemään kauniin kuunsillan

”Hyvin” nukutun yön jälkeen rivitalokeittiössä oli tarjolla itse valmistamamme aamupala

Aurinko paistoi heti aamusta alkaen ja nautimme aamiaisemme raikkaassa saaristoilmassa

Aamiaisen jälkeen lähdimme vielä uudelleen katselemaan saaren maisemia ja tekemään pikkuostoksia.

Paluumatka Turkuun M/S Kökarin kyydissä alkoi Utö:stä klo 13 ja perillä  Turussa olimme aikataulun mukaan, jopa vähän etuajassa eli 18:35.

Retkemme oli jälleen ihan onnistunut ja saimme paljon tietoa saariston oloista. Vaikka merimatka oli pitkä, se sujui erittäin hyvin, kauniissa säässä ja kiireettömällä tunnelmalla, joka oli suorastaan terapiaa kiireisille ihmisille.

Retkellemme osallistui 17 aikuista ja kaksi lasta.

/PL

Saariselkä – Aittajärven P-paikka  n 50 km

Yleiskuva

P-paikka – vanha kolttakylä n 3 km

Vanha kolttakylä – Snellmannin maja n 2 km  (yht P-paikka – maja n 5 km)

Vaellus sunnuntai aamupäivällä  n 4 km

Vaellus sunnuntai iltapäivällä n 4 km

Vaellus maanantai aamupäivällä n 9km

Vaellus maanantai iltapäivällä n 6 km

Vaellus tiistaina n 8 km

Rajajooseppi- Nukkumajoki

Aloituskahvien ja Tepon pitämän ansiokkaan teoriaosuuden jälkeen päätettiin kokeilla käytännössä suoraan kompassisuuntaan perustuvaa etenemistä Karhunperänrahkan yli . Etenimme ensin polkua ja tietä pitkin suon lounaisreunalla pellon kulmassa olevalle ladolle ja siitä otimme suunnan Karhumäen laavulle.

Hanki kantoi hyvin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta 🙂

Mennäänpäs tämän suon yli niin että heilahtaa 😉

Keväiset maisemat olivat todella kauniita ja raikkaita.  Hangelta löytyi paljon myös eläinten jälkiä.

Määränpää saavutettu

Vaikka makkaraa ei ollut mukana, pitihän tulet sytyttää kun kerran oltiin tulipaikalla

Myös takaisin tultiin kompassin ohjaamana suoraan suon yli

Majalle saavuttuamme nautimme Arin tarjoamaa kuohujuomaa ja onnittelimme häntä miehen ikään ehtimisen johdosta.  Onnea Ari !  ja  Hyvä me !

Saunoimme, aterioimme ja vietimme laatuaikaa hyvässä porukassa.  Kävimme vielä illalla ihailemassa todella kirkasta tähtitaivasta ja harjoittelimme Heikin tuoman ”tähtitulkin käyttöä”.

Jälleen kerran oli mukava yhdessäolon hetki 🙂  🙂

/ Pekka