Kaikki kirjoittajan Pekka Lainio artikkelit

Ruskaretki 2018

Ruskaretkemme kuvauksen saat auki klikkaamalla tästä

Tässä vaellusryhmän seikkailun kuvia:

DSCF9998
T
ankavaaran kultamuseon pihalla on kullanhuuhtojaa esittävä patsas

20180908_114852
O
ppaan johdolla saimme paljon tietoa Lapin kullanhuuhdonnasta

20180908_115449
S
uurimpien Lapista löydettyjen hippujen jäljennöksiä

20180908_115628

20180908_121431
M
aailman suurin ”hippu”  noin 70kg

DSCF0004
V
aellusryhmä rinkkoineen irtaantui omille ”teilleen”  Aittajärven parkkipaikalla

DSCF0005
T
ästä se alkoi, Suomujoki siintää jo taustalla

DSCF0009
M
aisemat olivat upeita alkumetreiltä alkaen

DSCF0008
P
ieni tarkistus ”onko vielä pitkä matka ? ”

DSCF0012
R
eippaasti eteenpäin

DSCF0013
P
ienikin virtavesi näyttää kauniilta

DSCF0019
L
askeva aurinko värittää maisemaa

DSCF0027Snellmannin maja on korkealla hiekkatöyräällä, josta avautuu hieno jokimaisema

DSCF0030
S
iinä se on, Snellmannin maja; ensimmäisen päivän etappi on saavutettu. Teltat pystyyn ja makkarat esiin. Majaankin pääsi pari henkilöä majoittumaan siellä jo olevien lajitoveriemme seuraksi.

DSCF0034
A
amuaurinko kuulsi kivasti puiden lomasta kun lähdimme toisen päivän taipaleelle

DSCF0036
K
aatuneet puut olivat muodostaneet lähes valmiin laavun

DSCF0041 – kopioLapin jokimaisema on aina yhtä kiehtova kokonaisuus

DSCF0042
Pieni vaatteiden vähennys- ja verryttelytauko

DSCF0085
I
hminen ei ole tätä kiveä maalanut, vaan luonto, kyseessä on monien eri jäkälälajien muodostama taideteos

DSCF0074
R
auhoittava soliseva näkymä, josta nautimme vasta kun kaikki olivat sevinneet onnellisesti toiselle rannalle, kiveltä kivelle varovasti etemällä.

DSCF0068
Jälleen luonnon omaa designia

DSCF0061
T
ässä kohtaa Muorravaarakajoki yhtyy Suomujokeen. Taustalla näkyy Jyrkkävaara, jonne meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kavuta. Olimme kuitenkin päättäneet muuttaa reittiämme turvallisuussyistä vähän helpommaksi, joten tuon edessä näkyvän kivikkoisen veden ylityskin jäi tällä kertaa tekemättä.

DSCF0060
S
uomun vesi on ihan joumakelpoista ja todella kirkasta… ja raikasta.

DSCF0056
M
uutetun reittimme toisen päivän etappi, Harrimukan laavu, saavutettiin hyvissä ajoin ja hyvässä kunnossa. Tämä näkyy myös kuvasta 🙂

DSCF0081
K
oska päivää ja voimia oli vielä paljon jäljellä, lähdimme tutustumaan läheiseen talousmetsään. Alkumatka kuljettiin hienoa polkua Harrimukanjärven rantatöyrään päällä.

DSCF0084
T
ämä ei ole vaeltajien jäljiltä vaan talousmetsään liittyvän toiminnan tulosta

DSCF0092
T
äältä on isot puut kaadettu ja odotellaan uusia tukkeja kasvaviksi noin 70-100v aikana

DSCF0097
H
eikki tuntee nämä maisemat kuin omat taskunsa ja jakoi tietoa meille muillekin

DSCF0114
P
alatessamme poimimme mukaan vähän polttopuita, koska laavun puuvaja oli lähes tyhjä

DSCF0120
T
otivesi lämpesi nopeasti näilläkin puilla

DSCF0123
N
akkimestarin pata valmistettiin perinteiseti trangioilla

DSCF0129
I
llalla paistettiin vielä räiskäleitä aidolla voilla, koska se on osoittautunut parhaaksi

DSCF0132A1
Kolmas
 vaelluspäivä käynnistyi Suomujoen yli kahlaamalla. Vettä oli paljon, noin metrin verran, mutta se ei ollut niin kylmää kuin olimme odottaneet. Ari ja Heikki olivat edellisenä päivänä uhrautuneet ja kahlaneet jokea ristiinrastiin etsien matalinta ja parasta ylityspaikkaa, sekä pingoittaneet vielä turvanarun puiden väliin, joten saatoimme kahlata turvallisin mielin.

DSCF0075
K
aikki onnellisesti toisella rannalla ja matka jatkuu 🙂

DSCF0149
N
aavahan on merkki siitä, että ilma on puhdasta ja metsä voi hyvin

DSCF0163
L
uonnon kaunis ”taulu”

DSCF0146
K
yllä näissä maisemissa kelpaa kulkea 🙂

DSCF0182
K
ännykkä tietää missä ollaan

DSCF0173
S
uomujoessa on myös virtaavia paikkoja, joista ei kannata koettaa kahlata

DSCF0162
M
utta ne ovat kauniita katsella

DSCF0171
S
uorastaan jylhiä

DSCF0179
P
olku jatkuu …

DSCF0197
P
uuruskaa

DSCF0189
A
lkavaa maaruskaa, ihania väriyhdistelmiä

DSCF0185
S
äiden haltija pakotti meidät vähentämään vaatteita 😉

20180910_103726
V
iimeisenä päivänä teimme vielä pienen maastokierroksen Suomun toisella rannalla ja totesimme maisemat yhtä kauniiksi sieltäkin katsottuna

20180911_100857
Käväisimme taas vähän talousmetsän tuntumassa ja silmiimme sattui erikoinen mänty

20180911_101115
H
eikillä on luonnon siisteyden vaaliminen veressä ja hän keräsi tältäkin pieneltä lenkiltä pussillisen luontoon kuulumatonta tavaraa. Heikin ilmeestä voi päätellä mitä mieltä hän on niistä, jotka eivät ymmärrä luonnossa liikkumisen perusasioita.

20180911_112510Tämä retki oli pieni matka kartalla, mutta meille mukana olleille se oli suuri kokemus, joka antoi voimaa ja positiivisia tunteita. Kyllä kannatti olla mukana 🙂

Kiitos taas koko porukalle, myös sunnuntairyhmäläisille, meitä kaikkia tarvitaan  !

/ Pekka

 

Päivän vaellus Teijon kansallispuistossa su 30.9

Menimme kimppakyydeillä Luontokeskukseen Matildajärventie 84. Mukaan tuli 9 reipasta osallistujaa. Luontokeskuksen kahviossa nautittujen kahvien jälkeen jaoimme eväskuorman mahdollisimmaan tasapuolisesti kaikkien kannettavaksi ja tankkasimme vesipullot. Pienen palaverin jälkeen  päätimme muuttaa reittiämme siten, että Matildanjärven kiertämisen asemesta menimmekin Puolakkajärven rannalla oleville Teerisaaren ja Endalin laavuille, koska järven kiertämisen loppumatka on osittain tien reunalla kävelyä ja halusimme olla metsässä.

Patikoitavaa kertyi noin 8 kmTeijo kohteet

Suurin osa matkasta kuljettiin pitkospuilla, joiden kunto oli aika huono ja pinta oli paikoin erittäin liukas, vaikka sää suosi meitä niin, että emme joutuneet kulkemaan sateessa. Pieniä lipsahduksiakin sattui, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut. DSCF0262

Endalin laavulla löysimme polttopuiden joukosta mielenkiintoisen oksanreikäpalikan, josta jokainen pystyi ”näkemään” oman kuvansaDSCF0282

DSCF0277 DSCF0276

Kaikki pääsivät kuvaanGalleria

Kuollut puukin on kaunis, kun sitä katsoo oikeasta kulmastaDSCF0290

Paluumatkalla otimme myös perinteisen ryhmäkuvanDSCF0286b

metsään

Jälleen yksi hieno patikkareissu, josta jäi kivat muistot 🙂

Kiitos kaikille !

/ Pekka

 

 

Rotkoretki 5.8.2018

Kohteenamme  olivat:
  • Luolavuori
  • Pirunpesä
  • Tummamäen louhos
  • Härmälän rotko

Kaikista kohteista saat lisätietoa klikkaamalla lihavoitua nimeä ensimmäisessä kuvatekstissä.

Tästä se alkoi. Nyt ollaan jo Luolavuoren pääluolan eteisessä.DSC_2208 1

Eteisestä eteenpäin on aluksi aika ahdasta ja ohjeet ovat ihan hyvä juttu 😉IMG_2053 (2)

Aika pienen aukon kautta piti uskaltaa pudottautumaan luolan saliin.IMG_2057 (2)

Mutta täällähän on tilaa suorastaan ”ruhtinaallisesti”IMG_2054 (2)

Toisessa salissa oli jopa ”penkkejä” 🙂 Mutta kännykkä ei enää löytänyt verkkoa 🙁IMG_2062 (2)

Mutta kuvan sillä kyllä sai otettua.IMG_2077 (2)

Aika mielenkiintoisen näköistä pintaa noissa Luolan seinämissä.IMG_2085 (2)

Ihan mukavaa tämä seikkailu kiven sisässä 🙂IMG_2087 (2)

 

Luolavuoren jälkeen tutustuimme Turun lentokentän läheisyydessä Aerotien varrella olevaan pirunpesään, joka on komea haljennut siirtolohkare, joka joskus kantaa myös nimeä ”halisvaha”DSC_2213 1

Pesän ympäristö on aika pirullisen näköistä maastoaDSC_2218

 

Pirunpesän jälkeen ajoimme Vehmaalle Tummamäen vanhalle louhokselleDSC_2249

Koska olimme ”tilanneet kauniin ilman” saimme nähdä vanhat louhosmontut todella upeassa valaistuksessa.DSC_2234DSC_2233

Jätekivistä kootut ”rääpekasat” muistuttavat lähinnä linnan muuria.DSC_2321

Jätekasan päältä avautuu hienoja maisemia joka suuntaanDSC_2285DSC_2291DSC_2294

Koska louhoksessa on noin 30m vettä, sinne voi turvallisin mielin hypätä, pää ei taatusti osu pohjaan 😉DSC_2301

Tummamäen luontopolun varrella on myös todella wanhoja puita. Tämän kilpikaarnamännyn ikä on ainakin 150 vuotta.DSC_2335

Kierroksemme päätteeksi paistoimme makkaroita ja keittelimme perinteiset nokipannukahvit.DSC_2345

 

Tummamäen jälkeen poikkesimme vielä kotimatkalla Maskussa Härmälän rotkoa ihastelemassa.DSC_2350

Pystysuoraa seinää on noin 20 metriä ylöspäin !DSC_2353

Rotkon yläreuna on vuoren päällä ja sieltä avautuvat komeat maisemat, varsinkin tällaisella ilmalla 🙂  Huomaa upeat pilvet.DSC_2372DSC_2385

Tämän lähemmäs 20m suoraa pudotusta ei haluttanut mennä 😉DSC_2387DSC_2391

Osallistujia oli vain 5, vaikka FB-sivulla kiinnostuneita oli 50 🙁   Onneksi hankin kahvit ja makkarat vasta kun todellinen määrä oli valjennut.

Kiitos kaikille mukana olleille ja erikoiskiitos Heikkisen Ilkalle, joka otti nämä hienot valokuvat ja rohkaisi minua pudottautumaan Luolavuoren syvyyksiin. Kiitos myös Mäkisen Markulle kiinnostavasta ja asiantuntevasta opastuksesta Tummamäen louhoksella.

Hieno reissu jälleen kerran 🙂

/ Pekka

 

 

 

 

Yö saaristossa 18-19.7 2018

Kokokuva
Tänne olimme menossa

Kökar reitti
Matkaa on niin paljon, että rauhallisesti puksutteleva M/S Kökar tarvitsee siihen lähes 6 tuntia

Alku
A
urinkokannella oltiin hyvällä tuulella valmiina lähtöön klo 9:30

matkalla
M/S Kökar puksutteli kiireettömästi Loistokarin ohi ihanassa auringonpaisteessa

20180718_150001Kuuden tunnin merimatka on takana ja pian ollaan perillä

perilläMaihinnousu on tapahtunut onnistuneesti

20180718_171125Tästä alkoi saareen tutustuminen

20180718_171312
Utössä ollaan luonnonystäviä 😉

20180718_171412
Paikallinen Supermarket, joka toimii myös postina

20180718_171634
Auringonpaisteessa odoteltiin kaupan aukeamista

kierroksella
Teimme opastetun kierroksen saarella. Oppaanamme
 oli paikallinen asukas Martin Öhman

20180718_183510
Kiipesimme ”majakkamäelle”

20180718_184312
M
äen päältä avautui hieno saaristomaisema. Täällä asuu ympäri vuoden noin 40 ihmistä ja kesällä yli 100, koulussa on 8 oppilasta.

20180718_184253
Paikallisen oppaan seurassa pääsimme tutustumaan majakkaan myös sisäpuolelta

20180718_184644
Majakan eteisessä on taulu, jossa vanhat majakat ovat korkeusjärjestyksessä

20180718_185553
Majakan sisällä kolmannessa kerroksessa on Utön vanha kirkko

20180718_185637
Katossa roikkuva ”punnus” on vanhan majakkakoneiston ”voimanlähde”, joka pyöritti aikonaan valolaitetta. Majakanvartijan tehtäviin kuului huolehtia punnuksen veivaamisesta ylös parin tunnin välein.

20180718_191058
Majakalta siirryimme tutustumaan saaren uuteen kirkkoon

20180718_191456

Kirkon kymmenhaarainen kynttelikkö symboloi Park Victory:n haaksirikossa jouluna 1947 menehtyneitä merimiehiä, jokaisen menehtyneen muistolle on oma kynttilä

20180718_231439
Lähdimme yöllä katselemaan maisemia ja nauttimaan Utön ainutlaatuisesta ilmapiiristä

20180718_232157 20180718_232356
Kuu loisti kilpaa majakan kanssa

20180718_232928
Vaikka sotilastoiminta loppui Utössä jo 2005 ihan kaikkialle ei vieläkään ole lupa mennä

20180718_232953 20180718_233042 20180718_233515 20180719_000050
U
tön juhannussalko oli jo vähän kuivuneen näköinen

20180719_000619

Onnistuimme vielä näkemään kauniin kuunsillan

20180719_092159
”Hyvin” nukutun yön jälkeen rivitalokeittiössä oli tarjolla itse valmistamamme aamupala

20180719_092444
Aurinko paistoi heti aamusta alkaen ja nautimme aamiaisemme raikkaassa saaristoilmassa

Aamiaisen jälkeen lähdimme vielä uudelleen katselemaan saaren maisemia ja tekemään pikkuostoksia.

Paluumatka Turkuun M/S Kökarin kyydissä alkoi Utö:stä klo 13 ja perillä  Turussa olimme aikataulun mukaan, jopa vähän etuajassa eli 18:35.

Retkemme oli jälleen ihan onnistunut ja saimme paljon tietoa saariston oloista. Vaikka merimatka oli pitkä, se sujui erittäin hyvin, kauniissa säässä ja kiireettömällä tunnelmalla, joka oli suorastaan terapiaa kiireisille ihmisille.

Retkellemme osallistui 17 aikuista ja kaksi lasta.

/PL

 

 

 

 

Ruska 2018 kartat

Aittajärven P-tieSaariselkä – Aittajärven P-paikka  n 50 km

YleiskuvaYleiskuva

Lauantai yhdessäP-paikka – vanha kolttakylä n 3 km

Lauantai vaeltajatVanha kolttakylä – Snellmannin maja n 2 km  (yht P-paikka – maja n 5 km)

Sunnuntai aamupäiväVaellus sunnuntai aamupäivällä  n 4 km

Sunnuntai iltapVaellus sunnuntai iltapäivällä n 4 km

Maanantai alkuVaellus maanantai aamupäivällä n 9km

Maanantai loppuVaellus maanantai iltapäivällä n 6 km

Tiistai aamuVaellus tiistaina n 8 km

Rajaj - NukkumajoentieRajajooseppi- Nukkumajoki

Suunnistuskoulutusta Marttilassa 17 -18.3 2018

erareitisto

Aloituskahvien ja Tepon pitämän ansiokkaan teoriaosuuden jälkeen päätettiin kokeilla käytännössä suoraan kompassisuuntaan perustuvaa etenemistä Karhunperänrahkan yli . Etenimme ensin polkua ja tietä pitkin suon lounaisreunalla pellon kulmassa olevalle ladolle ja siitä otimme suunnan Karhumäen laavulle.

20180317_154108_Richtone(HDR)

Hanki kantoi hyvin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta 🙂

20180317_154137_Richtone(HDR)

Mennäänpäs tämän suon yli niin että heilahtaa 😉

20180317_154157_Richtone(HDR)

Keväiset maisemat olivat todella kauniita ja raikkaita.  Hangelta löytyi paljon myös eläinten jälkiä.

?????????????

Määränpää saavutettu

?????????????

Vaikka makkaraa ei ollut mukana, pitihän tulet sytyttää kun kerran oltiin tulipaikalla

?????????????

Myös takaisin tultiin kompassin ohjaamana suoraan suon yli

?????????????

Majalle saavuttuamme nautimme Arin tarjoamaa kuohujuomaa ja onnittelimme häntä miehen ikään ehtimisen johdosta.  Onnea Ari !  ja  Hyvä me !

Saunoimme, aterioimme ja vietimme laatuaikaa hyvässä porukassa.  Kävimme vielä illalla ihailemassa todella kirkasta tähtitaivasta ja harjoittelimme Heikin tuoman ”tähtitulkin käyttöä”.

Jälleen kerran oli mukava yhdessäolon hetki 🙂  🙂

 

/ Pekka

 

 

Maastovaellus ja yöpyminen laavulla la 28.10  – su 29.10

Perinteinen ”jäähdyttely” Ruskamatkan jälkeen, eli yö laavulla vietettiin tällä kertaa Teijossa, Matildanjärven maisemissa. Mukaan lähti viisi urheaa sadetta pelkäämätöntä luontoihmistä.

Tarkoitus oli yöpyä laavulla, mutta sääolosuhteet olivat tälläkertaa niin vetiset, että päätimme kokeilla tulisiko uni kodassa, koska sellainenkin oli mahdollista. Niinpä varasimme käyttöömme Vicsbäckin kodan.

Patikoimme ensin kodalle, matkaa kertyi vain reilut pari kilometriä, mutta tihkusatessa kapeita jään ja sohjon peittämiä pitkospuita pitkin sekin tuntui aikamoiselta saavutukselta 😉  Kota osoittautui todella hienoksi ja tilavaksi 🙂

Majoittumisen jälkeen lähdimme sateesta huolimatta keittämään päiväkahvit Teerisaaren laavulle, koska siellä on parhaat näköalat. Otimme mukaan vain kahvinkeittotarpeet sekä vettä ja suuntasimme taas kapeille pitkoksille noin parin kilometrin taipaleelle. Jälleen kerran saimme todeta, että emme olleet ainoat, joita sää ei pelota. Teerisaaren laavulta löytyi pari retkeilijää ruokaa laittamassa ja he kertoivat myös yöpyvänsä. Kahvin kiehumista odotellessamme laavulle saapui suuri joukko partiolaisia, jotka olivat kertomansa mukaan käyneet jo muilla laavuilla, mutta jokaisella oli ”asukkaat” 🙂 Partiolaisilla oli kyllä omat majoitteet mukanaan, mutta silti he olisivat ihan mielellään halunneet löytää ”aution laavun”, se ei kuitenkaan nyt ollut mahdollista, koska porukkaa oli niin paljon liikkeellä, liekö raikas syysilma syynä 🙂
Nautittuamme yhteisöllisestä kahvihetkestä ja juttutuokiosta patikoimme takaisin ”kotikodallemme”. Huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme kaikki perille kuivin jaloin, sillä jään peittämien pitkospuiden vieressä oli lähes jokapaikassa syvää vettä ja läheltäpiti- tilanteita sattui melko paljon. Kodalla sytytimme nuotion tunnelmaa luomaan, mutta lämmitimme lohisoppamme kuitenkin trangialla. Nautimme ruokamme komeasti pöydän ääressä taljoilla pehmustettujen penkkien päällä istuen. Valaistuksena oli nuotion lisäksi tunnelmallisia tuikkulyhtyjä. Jälkiruokana oli tietenkin nokipannukahvi.
Kävimme nuotion ääressä syvällisiä keskusteluja moninaisista aiheista ja ilta kului jälleen todella nopeasti. Paistoimme vielä nuotiolla räiskäleitä ja grillasimme lopuksi yömakkarat.

Aaamulla olimme hereillä jo hyvissä ajoin (koska kellot oli siirretty talviaikaan 😉 ).
Teimme aamutoimet ja siivosimme kodan.
Lähdimme paluumatkalle Matildanjärven ympäri kulkevaa polkua pitkin ja saimme kävellä ihan ”kuivalla maalla” pitkospuiden asemesta. Paluumatkaa kertyi noin 3,5 kilometriä.
Osan loppumatkasta jouduimme kulkemaan maantiellä, koska järven ranta oli täynnä omakotitaloja, joiden pihoille ei voinut mennä.

Luontokeskuksen parkkipaikalle saavuttuamme totesimme, että olipa jälleen kokemisen arvoinen reissu 🙂

/ Pekka

IMG_6040Teijossa, Matildanjärven maisemissa

IMG_6020IMG_6024Emme tunnetusti ole sokeria

IMG_6019
Kahvin kiehumista odotellessamme laavulle saapui suuri joukko partiolaisia

IMG_6028Kodalla sytytimme nuotion tunnelmaa luomaan, mutta lämmitimme lohisoppamme kuitenkin trangialla

IMG_6033Nautimme ruokamme komeasti pöydän ääressä taljoilla pehmustettujen penkkien päällä istuen

IMG_6037Nuotion ääressä voi myös kutoa

IMG_6035 IMG_6039Tällä kertaa käytimme räiskäleiden paistossa aitoa voita ja kaikki räiskäleet onnistuivat

IMG_6038Valaistuksena oli tunnelmallisia tuikkulyhtyjä

Ruskamatka Lappiin 8.-13.9.2017

Kyseessä oli 28. peräkkäinen ruskamatkamme Lappiin Inarin seudulle. Retken tukikohtana oli Turun kaupungin omistama, meille vuokrattu Nukkumajoen kämppä. 
Lähtö tapahtui pe 8.9  klo 18
Turun linja-autoaseman tilausajolaiturilta.
Lauantaina klo 8 saavuttiin Rovaniemelle ja syötiin aamiainen Neste Reissumiehen noutopöydästä. Ensimmäisenä päivänä kaikki olivat yhdessä Selperinojalla Pakanamaa- kultavaltauksella, jonne pääsimme melkein perille asti bussilla. Viimeiset 2 kilometriä kuljettiin jalan.
Pakanamaalle saavuttiin lauantain puolen päivän maissa.
Ohjelmassa oli kullanhuuhdontaa ja satumetsäretki, ruokana nautimme rosvopaistia.
Selperinoja
Sunnuntaina aamupalan jälkeen siirryime bussiin, joka kuljetti koko porukan Rajajoosepin parkkipaikalle. Matkaa kertyi noin 100 km. Pysähdyimme puolimatkassa Ivalossa ostostauolle. Perille päästyämme nautimme hernekeittoa nokipannukahveineen pysäköintialueen välittömässä läheisyydessä laavulla. Ruokailun jälkeen vaeltajat lähtivät taipaleelle Lutto-joen ylittävää riippusiltaa myöden kohti Kiertämäjärviä.

Sunnuntairyhmä siirtyi bussilla Inariin Nukkumajoen leirikämpälle. Ohjelmassa oli mm Nukkumapään valloitus ja melontaa y.m. sekä tietysti saunomista.

Tiistaina  bussi nouti vaeltajat Rajajoosepin parkkipaikalta ja toi heidät perinteisen tavan mukaan saunomaan ja viettämään yhteistä iltaa sunnuntairyhmän kanssa Nukkumajolle.

Keskiviikkona klo 04:00 lähdettiin kotimatkalle. Turkuun saavuttiin klo 21:00. Mukana oli tällä kertaa 11 vaeltajaa ja 10-hengen sunnuntairyhmä.

Ohessa muutamia valokuvia matkaltamme:

IMG_6446_edit Ensimmäinen tehtävä: Teltan pystytys

IMG_6514_edit Kullan kaivaminen vaatii voimia

IMG_6556_edit Virtaava vesi hoitaa karkean lajittelun

IMG_6564_edit Mutta voimia tarvitaan, jotta hiekka saadaan irti ja nostettua veden vietäväksi

IMG_6565_edit IMG_6492_editEipä uskoisi, että kultahiput jäävät näihin rihloihin

IMG_6572_edit Lähes kuutio hiekkaa on lapioitu ränniin ja nyt on aika ryhtyä vaskaamaan hiput esiin rihloihin jääneestä hiekasta

IMG_6574_edit Pois kaivauksilta ”hienompiin hommiin”

IMG_6586_edit Mahtaakohan mitään löytyä ?

IMG_6602_edit Kyllä siellä jotain kiiltelee

IMG_6594_editNyt tarkkana, aina vaskoolin päällä

IMG_6591_editOn siellä hippuja

IMG_6619_edit Luonnonystävät muistivat Aulista, 60V

IMG_6623_edit

IMG_6465_editTäältä kaivettiin esiin hyvin kypsynyt rosvopaisti, joka oli lauantain pääateriamme

IMG_6637_edit Satumetsä saattoi olla joillekin jopa pelottava. Varsinkin, kun saimme selvästi kokea, miten seitapuun juurelle kaadettu uhriviina aiheutti omituisen tuulenpuuskan, jonka jälkeen oli täysin äänetöntä…

IMG_6655_edit Pakanamaan isäntä ja hänen naapurinsa

IMG_6657_editNämä urheat vaeltajat lähtivät luonnon armoille

IMG_6671_edit Reittiä muutettiin vielä viimehetkellä, koska Suomujoen kahluupaikoista ei saatu täyttä varmuutta. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, poikkesimme Ylemmän Kiertämäjärven rannalla olevassa autiotuvassa valmistamassa ja syömässä maanantain lounaan. Autiotuvalta jatkoimme polkua pitkin rajavyöhykkeen reunalla kulkevalle vanhalle tukkitielle, jonka varressa vietimme tiistain vastaisen yön täysin luonnon helmassa ilman mukavuuksia. Tiistaina jatkoimme samaa rettiä, kunnes pääsimme Luton sillalle johtavalle polulle. Patikoitavaa kertyi lähes 30 km.

IMG_6681_edit Monenlaiset nävertäjät tekevät kuolleesta puusta taiteellisen näköisiä luomuksia

IMG_6693_edit Vaikka ruska ei ollut meidän reitillämme parhaimmillaan luonto oli silti kaunista

IMG_6696_editAlemman kiertämäjärven laavun tulipaikalla oli edellisten käviöiden jäljiltä riittävästi kuumia hiiliä uuden tulen sytytttämiseen

IMG_6709_edit IMG_6713_edit Tämän ”linnoituksen” muurit ovat syntyneet ihan itsekseen jääkauden myllerryksissä

IMG_6714_editVettä satoi hieman, mutta emmehän me sokeria olleet 😉

IMG_6723_edit IMG_6724_edit IMG_6727_edit IMG_6732_editIMG_6766_edit IMG_6735_edit Lapin luonto on täynnä hienoja luomuksia jos vain ymmärtää katsella ympärilleen

IMG_6747_editTästä eteenpäin emme menneet

IMG_6749_edit IMG_6751_edit IMG_6765_editLeiriydyimme viimeisen yön täysin luonnon helmassa, mutta hyvillä mielin

IMG_6760_edit IMG_6762_edit  Vanha tukkitie kulkee ihan rajan tuntumassa

IMG_6776_edit Toinen toistamme auttaen päästään eteenpäin

IMG_6777_edit Hyvin tämän jaksaa kantaa

IMG_6780_edit Vanhalla tukkitiellä oli muitakin kulkijoita

IMG_6782_edit IMG_6785_edit IMG_6790_edit Nyt ollaan jo melkein ”maalissa”, edetäämpä ohjeita noudattaen

IMG_6800_editNyt vielä pari sataa metriä laavulle syömään tämän reissun  viimeinen retkiateria

IMG_6811_edit

IMG_6792_edit

Kiitos kaikille matkaan osallistuneille !   
Vuoden kuluttua taas tavataan samoissa merkeissä.

/ Pekka L

 

 

 

Linnunpönttö-talkoot 25.-26.3.2017

Linnunpönttö-talkoot 25.-26.3.2017    

Tippsud Taivassalo mökkimajoitus
Jokainen sai valmistamansa pöntöt itselleen
Pöntöt rekisteröitiin osaksi “Miljoonaa linnunpönttöä”
Metsäinsinööri Auvo Aro, sahasi meille valmiit osat, joista nikkaroimme pöntöt. Auvo ei itse päässyt osallistumaan tilaisuuteemme, mutta hän antoi hyviä neuvoja, joiden avulla pöntöt saatiin asianmukaisesti oikein koottua.

?????????????

Näin se saadaan auki ja voidaan siivota

?????????????

Kaikki pöntöt varustettiin vedenpitävillä kattolevyillä, joiden kirkas väri auttaa lintuja löytämään kotiin huonoissakin olosuhteissa. Takaseinässä olevat palikat pitävät pöntön irti puun rungosta ja edistävät veden kuivumista pöntön ja puun välistä.

 

Pönttömestarit ja pöntöt ryhmäkuvassa

Pönttömestarit ja pöntöt ryhmäkuvassa