Porotilan aitauksessa oli kilttejä poroja
Saimme opetusta suopungin heittämisessä. Tässä Eeron tyylinäyte
Navigoinnissa oli käytössä sekä uusi, että perinteinen järjestelmä
Vaellusryhmän vetäjän piti vetää vatsa kunnolla sisään, jotta rinkan vyö ulottui lukkoonsa
Ensimmäinen etappi on saavutettu ja iltaruokailu on jo ehtinyt jälkiruokavaiheeseen
Laadusta tinkimättä
Toisen päivän päiväateria valmistuu
Juutuan jokea ei ylitetty kahlaamalla, vaan EU-rahoitetun riippusillan avulla
Komeasti se joki kuohuu tässä kohtaa
Maanantaina saimme seuraksemme reippaita sunnuntairyhmäläisiä ja kapusimme porukalla Otsamon huipulle
Otsamon laella kohtasimme lisää sunnuntairyhmämme jäseniä
Otsamon päivätuvassa meille oli tarjolla hyvää lohikeittoa, joka oli tuotu sinne vaaroja uhmaten lähes kolmen kilometrin päästä bussipysäkiltä. Kiitos emännälle ja kantajille 🙂
Otsamon laella on kaikki otettu huomioon. Täyden palvelun levähdyspiste
Kunnon selfie
Laavulle palattuamme jouduimme ratkaisemaan erään ongelman, ennen iltaruokailua
Viimeinen ilta Laurin laavulla
Ari oli taas ollut aamuvirkku ja laittanut meille kuumaa vettä puuroja varten sekä keittänyt nokipannukahvit valmiiksi. Kiitokset Arille 🙂
Tällainen kummajainen oli vastassa kun yrimme mennä Juutuanjoen rantaan keittämään tiistain päiväruokaa. Mahtaakohan olla edes laillinen ? Emme halunneet haastaa riitaa omakotiyhdistyksen ”valvojan” kanssa vaan hakeuduimme kiltisti suoraan Inarin keskustaan. Ei meillä niin nälkä olisi ollutkaan 😉
Lähes 40 km on taivallettu ja päätimme vaeltajien retken perinteisen tavan mukaisesti 🙂
Yhteinen iltanuotio Nukkumajoen kämpän pihapiirissä kruunasi retkemme
