
Porotilan aitauksessa oli kilttejä poroja

Saimme opetusta suopungin heittämisessä. Tässä Eeron tyylinäyte

Navigoinnissa oli käytössä sekä uusi, että perinteinen järjestelmä

Vaellusryhmän vetäjän piti vetää vatsa kunnolla sisään, jotta rinkan vyö ulottui lukkoonsa

Ensimmäinen etappi on saavutettu ja iltaruokailu on jo ehtinyt jälkiruokavaiheeseen

Laadusta tinkimättä

Toisen päivän päiväateria valmistuu

Juutuan jokea ei ylitetty kahlaamalla, vaan EU-rahoitetun riippusillan avulla

Komeasti se joki kuohuu tässä kohtaa




Maanantaina saimme seuraksemme reippaita sunnuntairyhmäläisiä ja kapusimme porukalla Otsamon huipulle

Otsamon laella kohtasimme lisää sunnuntairyhmämme jäseniä

Otsamon päivätuvassa meille oli tarjolla hyvää lohikeittoa, joka oli tuotu sinne vaaroja uhmaten lähes kolmen kilometrin päästä bussipysäkiltä. Kiitos emännälle ja kantajille 🙂

Otsamon laella on kaikki otettu huomioon. Täyden palvelun levähdyspiste

Kunnon selfie



Laavulle palattuamme jouduimme ratkaisemaan erään ongelman, ennen iltaruokailua

Viimeinen ilta Laurin laavulla

Ari oli taas ollut aamuvirkku ja laittanut meille kuumaa vettä puuroja varten sekä keittänyt nokipannukahvit valmiiksi. Kiitokset Arille 🙂

Tällainen kummajainen oli vastassa kun yrimme mennä Juutuanjoen rantaan keittämään tiistain päiväruokaa. Mahtaakohan olla edes laillinen ? Emme halunneet haastaa riitaa omakotiyhdistyksen ”valvojan” kanssa vaan hakeuduimme kiltisti suoraan Inarin keskustaan. Ei meillä niin nälkä olisi ollutkaan 😉

Lähes 40 km on taivallettu ja päätimme vaeltajien retken perinteisen tavan mukaisesti 🙂

Yhteinen iltanuotio Nukkumajoen kämpän pihapiirissä kruunasi retkemme
