Perjantai 6.9
• Lähdimme Turun Linja-autoasemalta klo 16. Poimimme vielä lisää matkalaisia Raisiosta, Maskusta ja Laitilasta. Yhteensä meitä oli kuljettajan lisäksi 20. Matkalla pidettiin pari kahvitaukoa ja vaihdettiin kuljettajaa Oulussa.
Lauantai 7.9
• Aamu kuudelta pysähdyimme Rovaniemellä syömään aamiaista Reissumiehen noutopöydästä. Noin tunnin tauon jälkeen matka jatkui. Muutaman tunnin kuluttua saavuimme Inarin Karhunpesäkivelle. Siellä syötiin lounaaksi poron käristystä. Reippaimmat ehtivät kavuta pitkän matkan portaita ylös ja käväistä tutustumassa itse pesäkiveenkin. Noin tunnin tauon jälkeen jatkettiin matkaa Karigasniemelle ja majoituttiin Tenorinteen mökkeihin. Kun kaikille oli löydetty asiallinen majoitus ja petipaikka, käytiin saunomassa ja aloitettiin yhteinen illanvietto nuotion ääressä, siihen kuuluvine aktiviteetteineen.
Sunnuntai 8.9
• Klo 8 söimme aamupalan ja teimme eväät päivän retkille. Kun aamutoimet oli suoritettu, kaikki kuljetettiin bussilla Sulaojalle, jonne oli matkaa Karigasniemeltä noin 10km. Kevovaeltajat lähtivät vaeltamaan Ruktajärvelle ja kanjonin alkupäähän yhteensä noin 25km/suunta ja varautuivat yöpymään 2 yötä teltoissa. Heidän retkestään pääset lukemaan erillisen kertomuksen tästä klikkamalla. Muu porukka kiersi sulaojan luontopolun noin 2km. Reitti oli helppo kulkea, mutta nousuja ja laskuja löytyi melkoisesti. Aikaa kului lähes 2 tuntia, mutta maisemat olivat todella hienoja. Luontopolulta palattuamme lähdimme bussilla Norjan puolelle Karasjoelle, jonne matkaa kertyi noin 30km. Kun olimme löytäneet sopivan pysäköintipaikan bussille, jalkauduimme luontopoluille. Jakauduimme kahteen ryhmään, toinen lähti vaeltamaan noin 7km edestakaista reittiä, joka alkaa Niittošjohkasta ja kulkee vanhaa traktorijälkeä Skihyttalle asti. Toinen ryhmä yritti löytää lyhyemmän noin 4km edestakaisen helpon reitin. Aikaa varasimme noin 4 tuntia, koska halusimme liikkua rauhallisesti ja pitää paljon taukoja. Pitkän matkan kulkijat saavuttivat hyttanin. Osa heistä teki jopa piennen huiptuksenkin; Dákteroavvin päälle noin 400m korkeuteen. Lyhyen matkan valinneet joutuivat kääntymään takaisin hieman ennen tavoitettaan, mutta pääsivät kuitenkin hieman tarkastelemaan maisemia mäen rinteestä ja saivat kokea hyvää liikuntaa ja mukavaa yhdessäoloa. Palasimme Karigasniemelle vasta klo 18. Söimme nakkipataa, saunoimme ja vietimme aikaa nuotion ääressä myöhäiseen yöhön asti.
Maanantai 9.9
• Lähdimme heti aamupalan jälkeen bussilla maisemareittiä pitkin Utsjoelle. Matka kesti lähes puolitoista tuntia, mutta maisemat olivat todella näkemisen arvoisia. Tarkoituksenamme oli suorittaa noin 8 miljardin vuoden (8km) opastettu arktinen aikavaellus. Koko kosmoksemme historiaa kuvaavaa 13,8 miljardin vuoden (14km) emme aikoneet kulkea. Oppaaksemme saimme koko polun idean isän, Utsjoen Ursa ry:n puheenjohtajan ja Juhani Harjunharjan ja hänen yksityissihteerinsä MarjaLena Niirasen. Polullamme yksi metri vastasi miljoonan vuoden siirtymää kohti alkuräjähdystä. Juhani kertoi erittäin tarkasti ja asiantuntevasti kunkin polun varrelta löytyvän taulun sisällöstä. Ensimmäiset miljardi vuotta veivät meiltä monelta voimat lähes tyystin, koska polku nousi koko kilomerin matkan jyrkkää mäkeä ylöspäin 220 metrin korkeuteen. Annagurran taukopaikka Kalkujoenlammen rannalla tuli vastaan lähes viimehetkellä. Olimme saapuneet aikaan, jolloin ensimmäiset eläimet kehittyivät maapallolle, sen kunniaksi pidimme kunnon tauon, johon kuului makkaroiden paisto ja nokipannukahvit. Hyvin levänneinä lähdimme jatkamaan vaellustamme kohti alkuräjähdystä. Polkumme eteni lammen rannalla ja 200 metrin korkeudessa lammen yli puhaltava voimakas tuuli vaikeutti kulkuamme kivisellä polulla. Monen kohdalla meno alkoi tuntua jopa vaaralliselta. Happivallankumousta selventävän taulun kohdalla MarjaLena havaitsi useamman vaeltajan olevan niin huonossa hapessa, että hän tarjoutui opastamaan meidät hieman helpompaa reittiä samaan 8 miljardin vuoden pisteeseen, aikaan, jolloin galaksit ryhmittyivät ja alkuaineet syntyivät.
Näin jakauduimme kahteen ryhmään, joista vain toinen kapusi Harrin opastuksella 300m korkeudelle Johtalanvárrin ja Vuolleseavttetvárrin huippujen kautta kuulemaan miten aurikokunta muodostui ja maa sekä kuu syntyivät. Kevennetyn, noin miljardi vuotta lyhyemmän reitin valinneet joutuivat hetken odottamaan muita. Käytimme ajan hyödyllisesti nauttimalla mietoja alkoholijuomia Annukan Grillin terassilla ja tutustumalla toistemme historiaan. Kun kaikki olivat jälleen onnellisesti bussin kyydissä, lähdimme takaisin Karigasniemelle. Olimme perillä vasta alkuillasta. Ruokailun ja saunomisen jälkeen voimia ei enää riittänyt nuotion äärelle. Mutta huoltorakennuksen terassilla aika kului hyvässä seurassa joidenkin osalta jopa liiankin hyvin, niin että illan viileneminen jäi huomaamatta ja seurauksena oli vilustuminen. Iltamme kruunasivat upeasti välkkyneet revontulet.
Tiistai 10.9
• Reippaimmat lähtivät tunturiretkelle paikalliselle Ailigastunturille Láŋkálle 620 metrin korkeuteen. Heidät kuljetettiin bussilla tunturin juurelle, huoltotien alkuun, josta he aloittivat patikointinsa. Muu joukko lähti bussilla uudelleen Norjan puolelle Karasjoelle kohteena Saamen puisto, Sápmi; Saamelaisen kulttuurin ja historian museo. Museon kesäkausi oli jo loppunut ja toiminta oli siksi enää lähinnä matkamuistojen myyntiä. Teimme vain pieniä kävelykierroksia paikallisessa taajamassa. Tunturiretkeläisiltä tuli viestejä, että heidät saisi pian tulla noutamaan ja myös kevovaeltajilta tuli viesti, että aikataulussa ollaan. Lähdimme siis takaisin Suomeen. Mökkikylään saavuttuamme aloimme valmistautua saunomiseen ja illanviettoon. Ailigaksen valloittajat ja Kevon käviät noudettiin jopa hieman etuajassa ja sauna-aikaakin trimmattiin niin, että kaikki pääsivät ensin saunaan ja sitten syömään. Ennen ruokailua pidettiin, jopa pieniä kiitospuheita ja muistettiin järjestelyistä vastanneita. Lämpimät kiitokset kaikille! Kuljettajamme Esa halusi laittaa hyvän kiertämään, eli jakoi kanssamme komean konjakkipullon, kiitos Esa.
Ruokanamme oli paikallisen K-kaupan lihamestarin hyvin marinoituja ja hitaasti kypsennettyjä kasler pihvejä, jotka oli noudettu kaupan uunista juuri ennen ruokailuamme. Juhlan kunniaksi ruokajuomana oli valittavana myös viiniä. Ruokailun jälkeen nautimme kunnon kahvit avec. Kiitos Esa. Viimeinen iltamme sujui huoltorakennuksen terassilla mukavan seurustelun merkeissä myöhään yöhön asti.
Keskiviikko 11.9
• Siivosimme mökkimme pakkasimme tavaramme ja kapusimme bussiin. Varmistuttuamme vielä, että kyydissä oli 20 matkustajaa eikä kukaan huomannut jättäneensä ainakaan mitään olennaista omaisuuttaan mökkiin, lähdimme kotimatkalle. Matkalla pysähdyimme vielä Inarissa nauttimaan viimeisestä matkaohjelmaan kuuluvasta elämyksestä; opastetusta kierroksesta Siidassa. Vuonna 2024 Siida valittiin vuoden eurooppalaiseksi museoksi sekä vuoden museoksi Museogaalassa. Asiantuntevan ja mukavasti juttelevan oppaan vetämänä saimme perehtyä saamelaiskulttuuriin ja pohjoiseen luontoon. Olimme hyvin vakuuttuneita siitä, että Siida on kyllä kansainvälisen tason kannuksensa ansainnut. Kierroksen jälkeen nautimme vielä lounaan Siidan ravintolassa. Lopun osan matkastamme uskoimme Esan ja hänen kollegansa varmoihin käsiin.
Torstai 12.9
• Saavuimme kotiin hieman arvioitua aikaisemmin mutta sehän sopi kaikille oikein hyvin, koska matkapuhelimien avulla vastaanottajille oli toimitettu tarkat tiedot saapumisestamme hyvissä ajoin.
Kiitokset kaikille osallistujille, järjestelyissä mukana olleille ja kuljettajille!
