VAELLUS LAKJÄRVELLE ja YÖ LAAVULLA la 7.11 -su 8.11
Jälleen oli koolla 9 henkeä, joita kiinosti luonnossa liikkuminen ja laavulla yöpyminen ilmoista välittämättä. Kyseessä oli jo toinen kerta ja suurin osa porukasta oli ollut mukana myös ensimmäisellä kerralla, joten voidaan päätellä, että jokin viehätys tällaisella vähän mukavuusalueen ulkopuolella järjestettävällä tapahtumalla on.
Viimevuoden tapahtumasta oppineena pyrimme tällä kertaa varaamaan käyttöömme ison laavun, johon olisimme mahtuneet kaikki. Tämän vuoksi menimme autoilla Pukkipalon parkkipaikalle klo 10 lauantaiaamulla. Parkkipaikalta oli vain parin kilometrin matka laavulle. Patikoimme sinne ja totesimme, että taas pari ihmistä oli ehtinyt ennen meitä 🙁 Pikkulaavullakin oli jo tulet ja pari ihmistä eväitään syömässä. He olivat kuitenkin lähdössä, joten saimme varattua pikkulaavun ja pääsimme keittämään kahvit valmiilla tulilla. Nautimme kahvit ja voileivät, sitten jätimme rinkkamme laavulle merkiksi, että olemme porukalla tulossa siihen yöksi. Tämän jälkeen lähdimme kiertämään Pukkipalon reittiä ja etsimme reitin varrelta löytyvät geokätköt, löysimme ja kuittasimme kahdeksan kätköä, yksi jäi hakematta, kun juttelimme ja kiiruhdimme melkoista vauhtia vahingossa sen ohi. Pidimme kiirettä, koska sääennuste oli luvannut runsasta sadetta klo 14 alkaen. Tuo sade myöhästyi vähän ja saimme kulkea tihkusateessa lähes koko kierroksen, runsas sade alkoi vasta noin 20 min ennen kuin ehdimme laavulle. Takaisin tultuamme nautimme alkuruuaksi nokipannussa lämmitettyä kuumaa glögiä ja ryhdyimme lämmittämään trangioilla lihakeittoa pääruuaksi. Keittiö pystytettiin laavun penkille ”sisätiloihin”, koska sade jatkui vielä runsaana. Onnistuimme jakamaan ja syömään soppamme ja leipämme kohtalaisen kuivina sateesta huolimatta 🙂
Pimeys laskeutui leiriimme ja lopun aikaa touhusimme otsalamppujen varassa. Alkuillasta naapurilaavun asukas tuli käymään ja kertoi, että sinnekin mahtuu muutama ihminen yöpymään. Kiitimme kutsusta ja totesimme, että jos kaksi meistä yöpyy isolla laavulla ja kaksi on lähdössä kotiin jo illalla, niin loput 5 ”mahtuvat” pikkulaavulle. Kun yösijoitus oli ratkaistu voimme ryhtyä ottamaan rennosti ja keskittymään parantamaan maailmaa nuotion loisteessa. Paistoimme vielä illan kuluessa makkarat ja letut. Noin klo 23 päätimme ryhtyä nukkumaan. Pikkulaavu oli melko ahdas 5:lle hengelle, mutta yllättävän hyvin siinä nukuttiin.
Aamulla heräilimme omaan tahtiin, mutta klo 9:ään mennessä aamupuurot ja kuumat kupit oli jo nautittu ja saatoimme ryhtyä pakkaamaan.
Kuittasimme vielä käyntimme ison laavun vieraskirjaan ja juttelimme hetken laavunaapuriemme kanssa. Sitten olikin vuorossa enää noin 2 km kävely autoille ja kotiin lähtö.
Parkkipaikalla mietimme jo ensivuoden vastaavan tapahtuman järjestämistä. Ainakin allekirjoittanut on taas innolla mukana.
Tämäkin reissu osoitti jälleen muutamia asioita, jotka ovat aivan olennaisia näissä tapahtumissa:
- Meillä on hyvä yhteishenki
- Kaikenlaisia ongelmia on tarjolla, mutta porukalla niistä selvitään
- Emme ole ollenkaan ainoita, jotka viihtyvät luonnossa huonossakin säässä
- Vieraatkin retkeilijät tutustuvat ja tulevat helposti juttuun keskenään
- Ns vettähylkivän vaatetuksen vedenpitävyys kannattaa testata jo kotona
- Sama katuosoite voi olla usealla eri paikkakunnalla
