Porotilan aitauksessa oli kilttejä porojaSaimme opetusta suopungin heittämisessä. Tässä Eeron tyylinäyteNavigoinnissa oli käytössä sekä uusi, että perinteinen järjestelmäVaellusryhmän vetäjän piti vetää vatsa kunnolla sisään, jotta rinkan vyö ulottui lukkoonsaEnsimmäinen etappi on saavutettu ja iltaruokailu on jo ehtinyt jälkiruokavaiheeseenLaadusta tinkimättäToisen päivän päiväateria valmistuuJuutuan jokea ei ylitetty kahlaamalla, vaan EU-rahoitetun riippusillan avullaKomeasti se joki kuohuu tässä kohtaaMaanantaina saimme seuraksemme reippaita sunnuntairyhmäläisiä ja kapusimme porukalla Otsamon huipulleOtsamon laella kohtasimme lisää sunnuntairyhmämme jäseniäOtsamon päivätuvassa meille oli tarjolla hyvää lohikeittoa, joka oli tuotu sinne vaaroja uhmaten lähes kolmen kilometrin päästä bussipysäkiltä. Kiitos emännälle ja kantajille 🙂Otsamon laella on kaikki otettu huomioon. Täyden palvelun levähdyspisteKunnon selfieLaavulle palattuamme jouduimme ratkaisemaan erään ongelman, ennen iltaruokailuaViimeinen ilta Laurin laavullaAri oli taas ollut aamuvirkku ja laittanut meille kuumaa vettä puuroja varten sekä keittänyt nokipannukahvit valmiiksi. Kiitokset Arille 🙂Tällainen kummajainen oli vastassa kun yrimme mennä Juutuanjoen rantaan keittämään tiistain päiväruokaa. Mahtaakohan olla edes laillinen? Emme halunneet haastaa riitaa omakotiyhdistyksen ”valvojan” kanssa vaan hakeuduimme kiltisti suoraan Inarin keskustaan. Ei meillä niin nälkä olisi ollutkaan 😉Lähes 40 km on taivallettu ja päätimme vaeltajien retken perinteisen tavan mukaisesti 🙂Yhteinen iltanuotio Nukkumajoen kämpän pihapiirissä kruunasi retkemme