Ruskaretkemme kuvauksen saat auki klikkaamalla tästä
Tässä vaellusryhmän seikkailun kuvia:
Tankavaaran kultamuseon pihalla on kullanhuuhtojaa esittävä patsas
Oppaan johdolla saimme paljon tietoa Lapin kullanhuuhdonnasta
Suurimpien Lapista löydettyjen hippujen jäljennöksiä
Maailman suurin ”hippu” noin 70kg
Vaellusryhmä rinkkoineen irtaantui omille ”teilleen” Aittajärven parkkipaikalla
Tästä se alkoi, Suomujoki siintää jo taustalla
Maisemat olivat upeita alkumetreiltä alkaen
Pieni tarkistus ”onko vielä pitkä matka ? ”
Reippaasti eteenpäin
Pienikin virtavesi näyttää kauniilta
Laskeva aurinko värittää maisemaa
Snellmannin maja on korkealla hiekkatöyräällä, josta avautuu hieno jokimaisema
Siinä se on, Snellmannin maja; ensimmäisen päivän etappi on saavutettu. Teltat pystyyn ja makkarat esiin. Majaankin pääsi pari henkilöä majoittumaan siellä jo olevien lajitoveriemme seuraksi.
Aamuaurinko kuulsi kivasti puiden lomasta kun lähdimme toisen päivän taipaleelle
Kaatuneet puut olivat muodostaneet lähes valmiin laavun
Lapin jokimaisema on aina yhtä kiehtova kokonaisuus
Pieni vaatteiden vähennys- ja verryttelytauko
Ihminen ei ole tätä kiveä maalanut, vaan luonto, kyseessä on monien eri jäkälälajien muodostama taideteos
Rauhoittava soliseva näkymä, josta nautimme vasta kun kaikki olivat sevinneet onnellisesti toiselle rannalle, kiveltä kivelle varovasti etemällä.
Jälleen luonnon omaa designia
Tässä kohtaa Muorravaarakajoki yhtyy Suomujokeen. Taustalla näkyy Jyrkkävaara, jonne meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kavuta. Olimme kuitenkin päättäneet muuttaa reittiämme turvallisuussyistä vähän helpommaksi, joten tuon edessä näkyvän kivikkoisen veden ylityskin jäi tällä kertaa tekemättä.
Suomun vesi on ihan joumakelpoista ja todella kirkasta… ja raikasta.
Muutetun reittimme toisen päivän etappi, Harrimukan laavu, saavutettiin hyvissä ajoin ja hyvässä kunnossa. Tämä näkyy myös kuvasta 🙂
Koska päivää ja voimia oli vielä paljon jäljellä, lähdimme tutustumaan läheiseen talousmetsään. Alkumatka kuljettiin hienoa polkua Harrimukanjärven rantatöyrään päällä.
Tämä ei ole vaeltajien jäljiltä vaan talousmetsään liittyvän toiminnan tulosta
Täältä on isot puut kaadettu ja odotellaan uusia tukkeja kasvaviksi noin 70-100v aikana
Heikki tuntee nämä maisemat kuin omat taskunsa ja jakoi tietoa meille muillekin
Palatessamme poimimme mukaan vähän polttopuita, koska laavun puuvaja oli lähes tyhjä
Totivesi lämpesi nopeasti näilläkin puilla
Nakkimestarin pata valmistettiin perinteiseti trangioilla
Illalla paistettiin vielä räiskäleitä aidolla voilla, koska se on osoittautunut parhaaksi
Kolmas vaelluspäivä käynnistyi Suomujoen yli kahlaamalla. Vettä oli paljon, noin metrin verran, mutta se ei ollut niin kylmää kuin olimme odottaneet. Ari ja Heikki olivat edellisenä päivänä uhrautuneet ja kahlaneet jokea ristiinrastiin etsien matalinta ja parasta ylityspaikkaa, sekä pingoittaneet vielä turvanarun puiden väliin, joten saatoimme kahlata turvallisin mielin.
Kaikki onnellisesti toisella rannalla ja matka jatkuu 🙂
Naavahan on merkki siitä, että ilma on puhdasta ja metsä voi hyvin
Luonnon kaunis ”taulu”
Kyllä näissä maisemissa kelpaa kulkea 🙂
Kännykkä tietää missä ollaan
Suomujoessa on myös virtaavia paikkoja, joista ei kannata koettaa kahlata
Mutta ne ovat kauniita katsella
Suorastaan jylhiä
Polku jatkuu …
Puuruskaa
Alkavaa maaruskaa, ihania väriyhdistelmiä
Säiden haltija pakotti meidät vähentämään vaatteita 😉
Viimeisenä päivänä teimme vielä pienen maastokierroksen Suomun toisella rannalla ja totesimme maisemat yhtä kauniiksi sieltäkin katsottuna
Käväisimme taas vähän talousmetsän tuntumassa ja silmiimme sattui erikoinen mänty
Heikillä on luonnon siisteyden vaaliminen veressä ja hän keräsi tältäkin pieneltä lenkiltä pussillisen luontoon kuulumatonta tavaraa. Heikin ilmeestä voi päätellä mitä mieltä hän on niistä, jotka eivät ymmärrä luonnossa liikkumisen perusasioita.
Tämä retki oli pieni matka kartalla, mutta meille mukana olleille se oli suuri kokemus, joka antoi voimaa ja positiivisia tunteita. Kyllä kannatti olla mukana 🙂
Kiitos taas koko porukalle, myös sunnuntairyhmäläisille, meitä kaikkia tarvitaan !
/ Pekka